Kotelo

Kotelon pitää olla tiivis ja tukeva, eikä liian tiivistä ja tukevaa koteloa olekaan (yllätys...). Kun systeemi soi maksimilla ja jos kädellä kokeiltaessa kotelo värisee tai elää millään lailla, kotelo ei ole niin tukeva kuin se voisi olla. Tätä värinää tai elämistä ei saa kuitenkaan sekottaa auton muiden osien värinään joka sitten välittyy takaisin koteloon. Jos kotelo elää niin silloin ei siihen kaiuttimeen syötetystä sähkötehosta saada akustiseksi tehoksi niin suurta osaa kuin jos kotelo olisi riittävän tukeva. Tarkoitus on että kaiutin soi, ei kotelo. Ja edelleen jos auto tärisee tai elää äänen mukaan eivät auton rakenteetkaan ole riittävän tukevia. Kuitenkin sääntöjen puitteissa joissakin luokissa auton rakenteita ei saa muuttaa eikä tukea millään lailla.

Monesti näkee kotelonrakennusohjeita joissa kehoitetaan käyttämään esim. 25mm paksua MDF-levyä tai vastaavia, mutta käytäntö on osoittanut että äänenpainekilpailuissa tämä ei riitä vaan kotelo elää ja sen tuntee kädellä helposti. Jos kotelossa on laajoja suoria pintoja, niiden saaminen riittävän tukevaksi levynpaksuutta kasvattamalla on turhaa. Samaan tulokseen päästään kevyemmin ja halvemmalla laittamalla kotelon sisään seinämiä tukevia poikittaistukia ja jäykisteitä. Kotelonrakennuksessa jää aina yli kapeita soiroja levyn reunoista ja tämä on erittäin hyvää materiaalia jäykisteiden tekoon. Niitä kannattaa laittaa sekä kotelon seinämien välille että kiinni seinämään lappeeltaan. Näin ne muodostavat laivan seinämässä olevaa kotelopalkkirakennetta muistuttavan jäykisterakenteen. Yksityiskohtaisia ohjeita tähän on vaikea antaa tässä esityksessä koska jokainen tapaus on aina omansa.

Kuitenkaan liioitteluun ei kannata ryhtyä, koska auton käyttö saattaa vaikeutua tai muuttua mahdottomaksi ja vaarantaa ajoturvallisuutta sekä siihen saattaa poliisi tai katsastusmies puuttua. Esim. 10 cm seinämällä oleva teräsbetonikotelo autossa on aivan liian painava ja turhan kallis jotta sellaisen rakentaminen olisi tarpeellista, riittävän tukeva se varmasti olisi. Toisaalta esim. betonin käyttö Extreme-luokassa ei ole epätavallista, ja näissä luokissa autot eivät välttämättä ole enää normaalissa tieliikenteessä.

Olipa kotelon tyyppi ja koko ja malli mikä tahansa niin sen on oltava tiivis. Tähän ei yleensä päästä muulla tavoin kuin käyttämällä tiivistäviä liimoja tai saumausmassoja tai näitä yhdessä. On hyvä tapa rakentaa kotelo käyttämällä liimaa ja sopivasti ruuveja sekä liimojen kuivumisen jälkeen käsitellä saumat saumausmassalla, esim. silikonilla, Sikaflexillä yms. Valitettavasti on myös todettava että vaikka MDF-levy on periaatteessa liimaa ja puukuitua puristettuna levyksi, on se jostain syystä myös hiukan huokoista eli se päästää ilmaa hiukan läpi. Käytettäessä MDF-levyä kotelon rakenteissa kannattaa sen sisä- tai ulkopinta tai mieluiten molemmat käsitellä jollain huokoset sulkevalla tavalla, esim. maali, lakka, hartsi tai vastaavat. Myös lastulevyn tapauksessa huokosten tiivistäminen varsinkin ulkopuolelta on järkevää, koska lastulevy imee vettä helposti ja tällöin turpoaa voimakkaasti saaden aikaan mahdollisia saumojen ja liitosten repeämisiä. Ei ole kovin mieltä ylentävää jos laatikko mätänee rikki, varsinkin äänenpainekilpailussa. Tällainen tiivistäminen kannattaa tehdä oli kyseessä mikä vaan puupohjainen materiaali. Lehdistössä vastikään esitelty tapa laittaa kotelon sisäpinnalle pienirakeista hiekkaa hartsin joukkoon noin yhden tai kahden sentin kerroksena on myös asiallinen tapa jäykistää koteloa ja tiivistää se taatusti tiiviiksi. Huonona puolena on se että tästä tulee aika painava, varsinkin jos kyseessä on isokokoinen kotelorakenne.

Suljettu kotelo

Valitun kaiuttimen asentaminen suljettuun koteloon on auton ja systeemin normaalikäytön kannalta turvallinen ja helppo vaihtoehto, koska suurin osa nykyisin autokäyttöön tarkoitetuista elementeistä on tarkoitettu nimenomaan pienehköön suljettuun koteloon. Valmistajan suosituksia ja mahdollisen kotelonsuunnitteluohjelman antamia tuloksia hyväksi käyttäen saadaan yleensä asiallisia tuloksia.

Äänenpainekilpailuissa käytettävissä kaiutin/laatikko-yhdistelmissä kannattaa systeemin Q-arvo valita jonnekin 1,0 - 1,4 tienoille koska tämä nostaa laatikon resonanssitaajuuden yleensä lähemmäs sitä taajuutta mikä muutenkin resonoisi hyvin auton korissa eli yleensä reilusti yli 50 Hz. Samalla kuitenkin myös uhrataan kaiuttimen kyky toistaa erittäin matalia taajuuksia. Normaalisti hyvää ääntä haluttaessa systeemin Q-arvo olisi hyvä olla noin 0,6 - 0,7, tässä esityksessä ei kuitenkaan keskitytä siihen. Suuri Q-arvo tarkoittaa myös sitä että laatikon koko on selkeästi pienempi kuin muuten, jopa puolet pienempi. Tämä helpottaa koko kaiutinsysteemin suunnittelua ja asennusta koska ei tarvitse käyttää niin paljon tilaa.

Refleksikotelo

Yleisesti ottaen refleksikotelo vaatii paljon suuremman tilan kuin vastaavan resonanssitaajuuden omaava suljettu kotelo, mutta monesti tästä saadaan enemmän äänenpainetta per kaiutin kuin suljetusta laatikosta. Toisaalta taas suljettuun koteloon asennettuja kaiuttimia mahtuu autoon enemmän kuin vastaavia refleksikoteloon asennettuna. Yleinen suuntaus on kuitenkin isoja tai jopa valtavan kokoisia refleksikoteloita kohti.

Yleisesti ottaen voidaan sanoa että mitä isompi auton korin resonanssitaajuuden lähelle viritetty refleksilaatikko, sitä enemmän äänenpainetta siitä on mahdollista saada. Tiettyä laatikon kokoa suuremmaksi suurentamalla siitä ei kuitenkaan ole enää mitään hyötyä joten tässäkin asiassa on olemassa järkevä yläraja. Tämän rajan määrittäminen on kuitenkin vaikeaa koska se on riippuvainen auton korista, kaiuttimesta ja sopivasta resonanssitaajuudesta.

Refleksiputken tai -aukon poikkipinta-ala kannattaa valita mahdollisimman suureksi jotta se ei ahdistaisi eli aiheuttaisi putkessa edestakaisin liikkuvan ilman turhaa pyörteilyä putken tai aukon päissä. Turha pyörteily hiukan vähentää saatavissa olevaa maksimiäänenpainetta.