Kaiutinelementti

Kaiuttimia on joka lähtöön, pieniä, isoja ja aivan tarpeettoman isoja sekä kaikkea tältä väliltä, joten oikean ja juuri sopivan kaiutinelementin löytäminen on vaikeaa, mutta huomiota pitää kiinnittää ensinnäkin kaiuttimen kykyyn tuottaa bassotaajuuksia, luotettavuuteen, herkkyyteen, tehonkestoon ja tilantarpeeseen. Se minkä värinen tai merkkinen tai onko se "mageen" näköinen ei ole yhtään mitään väliä jos se vain täyttää sille asetetut vaatimukset. Jokaisesta kaiuttimesta saadaan ulos myös bassoja, mutta jotkut kaiuttimet ovat tässä asiassa parempia kuin toiset ja se riippuu hyvin paljon siitä mihin käyttöön valmistaja on tarkoittanut kaiuttimen. Jotkut ovat vain myynnin objekti ja tapa kerätä rahaa myyjälle, ja toiset ovat sitten sopivampia musiikin kuunteluun ja/tai jopa äänenpainekilpailuihin osallistumiseen.

Kaiuttimen luotettavuudesta on etukäteen hyvin vaikea sanoa mitään sillä yleensä kaiutin antautuu juuri silloin kun sen ei pitäisi eli juuri tärkeiden kisojen alla tai esim. kun kylän kaunein tyttö sattuu katsomaan juuri tänne tai jopa istumaan kyydissä, aikamoinen koetushetki siis. Kaiuttimen rakenteesta ja ulkonäöstä asiantuntija voi tehdä jopa varsin pitkälle meneviä päätelmiä miten ja mitä kaiutin tekee ja kestää missäkin tilanteessa, mutta tällainen tieto ja kokemus ovat varsin usein tavallisen harrastajan ulottumattomissa. Myös yksilöeroja on samanlaisten kaiuttimien välillä. Loppujen lopuksi tämä on asia jossa nyt vain valitettavasti joutuu ottamaan riskejä ja ehkä jopa maksamaan oppirahat hajonneiden elementtien muodossa.

Monesti puhutaan ja keskitytään vain ulkoisiin seikkoihin eli esim. onko elementissä valettu runko vai kenties prässätty peltirunko ja kumpi on parempi. Tässä yksityiskohdassa pätee se että keskinkertainen valurunko on jäykkyydeltään huonompi kuin hyvä peltirunko. Hienojen kullattujen liittimien ja tavallisten juotosterminaalien eroja monesti liioitellaan ja kummallakin tavalla on mahdollista saada aikaan täysin riittävä liitos, eli ei tämäkään asia tee toista kaiutinta toista paremmaksi. Todennäköisesti paras liitos saadaan aikaan kuitenkin jäykillä jousipuristeisilla liittimillä joihin kuorittu johdonpää työnnetään ja vapauttamalla jousi se jää puristamaan liitinkappaleita yhteen. Tällöin liitosta myöhemmin mahdollisesti häiritsevä tärinä ja heiluminen aikaansaavat vain liitinkappaleiden puristumisen entistäkin tiukempaan.

Vaikka kaiuttimen suuri herkkyys ei ole ainoa eikä kenties ollenkaan autuaaksi tekevä asia niin kannattaa pitää mielessä että vain 3 dB:n ero herkkyydessä tarkoittaa tehon kaksinkertaistamista tai puolittamista. Tämä maksaa selvää rahaa ja rasittaa auton lataus- ja sähköjärjestelmää paljon sekä saattaa heikentää koko systeemin luotettavuutta kisatilanteessa. Normaalilla kaiuttimen ostajalla tai edes kauppiaallakaan ei ole mahdollisuuksia todentaa tai mitata kaiuttimien herkkyyslukuja ja kaiutinvalmistajien ilmoittamat luvut ovat yleensä täysin vertailukelvottomia erilaisen mittaustavan, ilmoitustavan, mahdollisen ja yleensä todennäköisen liioittelun ja jopa suoranaisen valehtelun ja/tai asiakkaan huijaamisen takia.

On huomattavasti järkevämpää työntää kaiuttimeen 1000 wattia ja saada systeemistä 145 dB:n mökä kuin työntää muuten samanlaiseen kaiuttimeen mutta 3 dB:tä epäherkempään 2000 wattia ja rikkoa se heti ensi vedolla eikä saada mitään järkevää tulosta esim. äänenpainekilpailuissa. Tällainen tuhat wattia hetkellisesti sietävä kaiutin saatttaa ulospäin olla "tavallisen" näköinen peltirungolla oleva hiukan halvan ja köykäisen näköinen tapaus. Tällaisessa esim. kartio saattaa olla aivan tavallinen paperimassakartio mutta jossa pieni liikkuvien osien massa yhdessä kohtuullisen kokoisen (lue = kohtuuhintaisen) magneettirakenteen eli ns. moottorin kanssa kuitenkin tuottaa hyvän herkkyyden ja oikein suunniteltuna ja rakennettuna sen ominaisuuksiin saattaa myös kuulua asiallisen pitkä lineaarinen liikerata. Lineaarinen liikerata on se kartion liikevara jonka se voi liikkua edestakaisin niin että sen liike korreloi suoraan kaiuttimeen syötetyn sähkövirran mukaan.

Toisaalta taas sellainen järeän näköinen ja painoinen kaiutin saattaa olla vain markkina- ja suunnitteluosaston rahanhimon maksimointia ulkonäköön ja kokoon panostamalla todellisen laadun kustannuksella. Silti oikeasti laadukas kaiutin saattaa olla hyvin saman näköinen kuin sen vieressä oleva toinen yhtä järeän näköinen, mutta paljon huonompi kaiutin. Eikä näiden kauitinten hinnalla ole välttämättä mitään tekemistä laadun kanssa vaan hinnan määrää yleensä valmistajan, maahantuojan ja jälleenmyyjän keskinäiset liikesuhteet. Toki iso osa näistä järeän näköisistä elementeistä on myös oikeasti järeitä mutta ulkonäköön ei silti pidä haksahtaa.

Jokaisesta kaiuttimesta on mitattavissa tai kaiuttimen valmistaja on ilmoittanut ns. Thiele-Small-parametrit. Nämä ovat sähkömekaanisia tunnuslukuja joiden avulla voidaan hyvinkin tarkasti ennustaa kaiuttimen käyttäytyminen tietyssä kotelossa ilman että ko. koteloa tarvitsisi rakentaa ja kokeilla vasta sitten. Herra Thiele oli amerikkalainen tiedemies joka ensimmäisenä esitti teorian jolla voitiin ennustaa miten kaiutin käyttäytyy missäkin kotelossa. Herra Small muutamaa vuotta myöhemmin paranteli tätä teoriaa ja kehitti eteenpäin asiaan liittyviä laskentamenetelmiä. Asiaan vaikuttavia tekijöitä on kuitenkin niin paljon että käyttäytymisen ennustaminen käsin laskemalla suuresta määrästä vaikeita yhtälöitä on erittäin työlästä. Tässä tulevat apuun nykyaikaiset kotelon suunnitteluohjelmat joilla on helppo ennustaa mitä kaiutin tekee missäkin tilanteessa. Hyvät ja luotettavat tällaiset ohjelmat jotka tarjoavat myös mittaus- ja tulostenkäsittelyprosessointia kuitenkin maksavat reilusti joten ihan jokamiehen työkaluja nämä eivät ole. Tavallisiakin tähän tarkoitukseen sopivia ohjelmia on saatavissa freeware- tai sharewareidealla ja nämä yleensä riittävät hyvän lähtökohdan etukäteissuunnitteluun.

Kaiutin pitää sisäänajaa jotta lähinnä sen mekaaniset ripustukset "vertyisivät" ja valmistajan sille ilmoittamat parametrit pitäisivät paikkansa. Muutos äänenlaadussa ja tähän esitykseen liittyen muutos suurimmassa saatavissa äänenpaineessa saattaa olla jopa huomattava. On olemassa kaiuttimia joita pitää ajaa rankalla kädellä satoja tunteja ennenkuin lopullinen taso saavutetaan, yleensä kuitenkin parikymmentä tuntia riittänee hyvin.

Takaisin ylös | Takaisin opetusohjelmaan