Subwooferkotelo ja sen suunnittelu / rakentaminen

Tärkeä osa autohifilaitteiston suunnittelussa on subwooferkotelo. Monelle se on nimittäin se ensimmäinen rakennelma, jota tehdään. Suunnittelussa on monta asiaa, mitä pitää ottaa huomioon. Ensimmäiseksi täytyy päättää tehdäänkö kotelosta suljettu tai refleksi. Ja monet haluavat jopa rakentaa bandpass- kotelon. Mutta rakennusperiaatteet ovat kuitenkin samat. Kiinnitä erityisesti huomiota kotelon tiiviyteen ja tukevuuteen. Kun elementti on valittu ja kotelon tilavuus on laskettu, mietimme minkälaisen muodon haluamme kotelolle. Tuleeko siitä viistoseinäinen kotelo, joka sopii hyvin selkänojan taakse vai tuleeko siitä neliskanttinen kotelo. Tänä päivänä myös vararengaspaikka on aika suosittu, ja silloin kotelo tehdään yleensä lasikuidusta.

Eli aloitamme mitoituksella. Kotelotyypit ovat seuraavat: viistoseinä, suorakaide ja putkimuotoinen.

Litratilavuuden laskemiseksi otamme hieman matematiikkaa käyttöön. Seuraavat mitat ja mitoitukset ovat kotelon ulkomittoja joten materiaalipaksuus, refleksiputki ja elementin syrjäyttämä tila joudutaan vielä ottamaan huomioon. Eli tämä on bruttotilavuus. Nettotilavuus on se mitä haluamme tietää, sillä elementin parametrit ovat tämän mukaan määritelty. Huomioi että kaikki mitat ovat senttimetrejä, ja lopputulos on kuutiosenttimetriä. Näistä kun halutaan litroja muunnos on seuraavanlainen:

1000 cm3 = 1 dm3 = 1 litra. Eli jaat lopputuloksen tuhannella ( 1000 ) niin saat vastauksen litroissa.

Suorakaide:

Tilavuus (cm3)= k * s * l

Viistoseinä:

Tilavuus (cm3)= ( k * s * l ) / 2

Viistoseinä:

Jos kotelo on seuraavanlainen kannattaa kotelo jakaa eri osiin ja sen jälkeen laskea yhteistilavuus.

Esimerkiksi:
kotelo 1, k x s x l
Kotelo 2, ( k * s * l ) / 2
tilavuus yhteensä kotelo 1+2

Putkimuotoinen:

Tilavuus (cm3)= pii x r² x p
r = d / 2
pii = 3.1415

Kun mitat on laskettu, on hyvä tehdä jonkinlaiset piirustukset itselleen. Mittoja (muista, että laskelmat ovat bruttotilavuuksia, joten huomioi levypaksuus) jokaisesta levystä lasketaan ja sen jälkeen voidaan ottaa saha käteen ja sahata palat. Jos kotelo tehdään puulevystä, hyvä materiaali on MDF. MDF-levy on puristelevyä, joka on läpeensä samanlaista ja se on valmistettu samalla periaatteella kuin esimerkiksi lastulevy. Erona on se, että MDF-levy on tehty ”pienemmistä” puruista. Tukevan kotelon rakentamiseksi suosittelen, tilavuudesta riippuen, vähintään 22 mm levyä. Kotelosta olisi hyvä saada tukeva. Jos kotelo on tilavuudeltaan iso olisi hyvä jäykistää koteloa. Tämä voidaan hoitaa erilaisilla tukilevyillä tai tukirimoilla, jotka kiinnitetään kotelon sisälle.

Tämän jälkeen onkin kokoaminen edessä. Voidaan käyttää ihan tavallisia puuruuveja, mutta ensiksi porataan kuitenkin alkureiät ruuveille. Nämä alkureiät eivät saa olla liian isoja, muuten ruuvi ei vedä kunnolla. Saumoissa käytetään puuliimaa, eikä ole syytä säästää tässä kohdassa. Reilusti liimaa pintoihin ja sitten ylimääräinen liima pyyhitään ulkopuolelta pois. Sisäpuolelle pursuavasta liimasta saadaan tiivis sauma, kun se tasoitetaan vaikka sormella liimaussaumaa vasten. Ruuveja kannattaa käyttää tarpeeksi paljon. Sopiva ruuviväli on noin 10 cm. Liimaussaumat voidaan vielä lopuksi tiivistää silikonilla tai muulla vastaavanlaisella aineella. Mutta tässä on syytä esimerkiksi maalata kotelo sisäpuolelta, koska silikonista vapautuu kaasua, joka voi olla haitallinen elementille. Lähinnä elementin punosjohdot voivat vahingoittua.

Elementille tehdään sopivan kokoinen reikä ennen kuin kotelo ruuvataan kasaan. Tämä sen takia, että silloin on helpompi tehdä kiinnitykset kunnolla. Suosittelen iskumuttereiden käyttöä tähän ja ne ovat myös helpompia saada kiinni ennen kuin kotelo on kasattu. Tavallisilla puuruuveilla voidaan kyllä kiinnittää elementti, mutta niiden huono puoli on, että jos elementti joudutaan irrottamaan kerran tai jopa useampia, ruuvit eivät enää pidä samassa reiässä yhtä hyvin.

Elementin ja kotelon väliin käytetään tiivistenauhaa, jotta saumasta tulee tiivis. Johdot kiinnitetään elementtiin ja jos kotelo halutaan tehdä kunnolla, tehdään siihen terminaali johdoille. Kaiutinterminaaleja on markkinoilla erilaisia, mutta suosittelen niin sanottua naparuuvimallia. Tähän saadaan johto kiristettyä kunnolla ruuvattavan liittimen alle. Voidaan myös käyttää banaaniliittimiä. Muista myös kotelon tiiviysseikkaa! Terminaalin kiinnityksessä on myös käytettävä tiivistenauhaa.

Lopuksi jos halutaan, ja jos on tarvetta, koteloon lisätään vaimennusainetta. Tätä on saatavissa autohifikaupoista. Yleensä vaikutus on suurin, jos kyseessä on suljettu kotelo. Refleksikoteloissa ei yleensä käytetä vaimennusainetta. Jos kyseessä on suljettu kotelo on jo suunnitteluvaiheessa tämä seikka otettava huomioon sen takia, että lisäämällä vaimennusainetta suljettuun koteloon elementti ”näkee” isomman kotelotilavuuden. Vaimennukseen liittyvistä seikoista kannattaa kysellä elementin myyjältä suosituksia, sillä väärin vaimennettu kotelo on huonompi kuin täysin vaimentamaton. Joskus on parempi täyttää kotelo melkein kokonaan, kun taas joskus vain seinämät vaimennetaan. Päällystäminen on sitten ihan eri asia, kuten lasikuitutyöt. Näihin palaamme myöhemmin osioissa: - eri rakennusmateriaalit ja niiden vaatimukset, ja - eri asennustekniikat (lasikuitu, maalatut paneelit jne.)

Takaisin ylös | Takaisin opetusohjelmaan