Stereokuva

Stereokuva ilmaisee äänikentän leveyden ja eri instrumenttien sijoittumisen leveyssuunnassa. Kaikkien soittimien tulisi olla helposti paikannettavissa samoissa paikoissa (suhteellisesti), joissa ne olivat äänitystä tehdessä.

Soittimet eivät myöskään saa ”vaeltaa” taajuuden muuttuessa. Tätä kutsutaan stereokuvan tarkkuudeksi. Esimerkiksi bassokitaran tulisi kuulostaa pistemäiseltä ja tarkalta, sijaiten nuotista riippumatta kojelaudan päällä ja yleensä lähellä keskiosaa. Huonosti säädetyssä laitteistossa basso varsin usein ”möyrii” jossain apukuskin jalkatilan ja tavaratilan välimaastossa, sen paremmin sijoittumatta mihinkään, ja ala-C sitten murahtaakin takakontissa.

Stereokuvan tulisi myös olla yhtenäinen. Stereokuvan laidat ja niin sanottu keskikanava eli tuomarikielellä ”vasen-keski-oikea-stereokuva”, ovat yleensä helpommat säätää kohdalleen. Näiden pistelähteiden välisillä alueilla on äänitteissä yleensä hyvin paljon informaatiota. Näiden aukkojen "täyttäminen" tuo yhtenäisyyttä ja tarkkuutta stereokuvaan.

Takaisin ylös | Takaisin opetusohjelmaan