Kaiutinasennukset

Kun ruvetaan miettimään kaiuttimia laitteistokokonpanoon, on ensimmäiseksi syytä tarkistaa minkä kokoiset kaiuttimet mahtuvat auton vakiopaikoille. Kaiuttimien valinnassa on myös syytä muistaa, rakennetaanko auto Stock- vai Highlight-tyylin mukaisesti. Tämä vaikuttaa paljon ulkonäköön, mutta siitä lisää sääntökirjassa. Jos vakiopaikat ovat olemassa, yleisimmät kaiutinkoot jotka mahtuvat niihin ovat: kojelaudalla maksimissaan 4", a-pilarissa / peilikolmiossa diskanttipaikat ja etuovissa 5.25” tai 6.5 ”. Tämä koskee yleisimpiä autoja. Poikkeuksia riittää.

Mikäli kojelaudalle sopii 4-tuumaiset kaiuttimet, suositellaan siihen asennettavaksi joko 2-tie erillissarja tai yksinkertaisesti 2-tiekaiutin. Kaiuttimet asennetaan kojelaudan vakiopaikoille siten, että jos asennetaan erillissarja, diskantti voidaan asentaa esim. a-pilariin ja keskiääni vakiopaikalle, kun taas 2-tiekaiuttimet asennetaan suoraan alkuperäisille paikoille. Mikäli kojelaudassa ei ole ollenkaan kaiutinpaikkoja, joudutaan joko tyytymään niihin paikkoihin jotka löytyvät tai sitten on itse rakennettava kaiutinpaikat kojelautaan. Jos esimerkiksi autossa on ovessa ja peilikolmiossa paikat kaiuttimille, voidaan miettiä riittääkö 2-tie systeemi. Mikäli päädytään tähän, on syytä valita sellainen diskanttielementti, joka toistaa riittävän alas. HUOM!: mikään diskantti ei toista ihan alas, mutta on olemassa malleja, joiden toisto ulottuu varsin alas ollakseen diskanttikaiutin. Näin saamme aikaan paremman äänikentän, sillä muuten laulajan ääni vetäytyy helposti alas. Jos taas 3-tie systeemi onnistuu asennuksien puolesta, valinta keskiäänen ja diskantin suhteen on täysin vapaa.

Midbassot asennetaan yleensä oviin. On syytä olla tarkkana elementin suhteen, sillä asennussyvyydet ja elementin fyysinen koko vaihtelevat aika paljon. Mittaa tarkasti ovessa käytettävissä oleva syvyys, ja tarkasta myös ettei mitään ovirakenteita ole esteenä asennuksille. Muuten elementin valinta on jokaisen oma asia, koska mieltymyksethän ovat niin erilaiset eri ihmisillä.

Subwooferkaiuttimen valinta on myös jokaisen oma valinta; miten paljon tilaa haluaa uhrata sille ja miten paljon tehoa sille on käytettävissä? Halutaanko rakentaa suljettu, refleksi-, tai jokin eksoottisempi kuten bandpasskotelo?

Midbassojen asentamisessa on syytä miettiä kiinnityksiä tarkalleen. Jos auton omia paikkoja käytetään hyväksi, niissä ovat yleensä kiinnitysreiät valmiiksi, mutta yleensä ne ovat aika "heikkoja". Niihin on suunniteltu asennettaviksi "vakiokaiuttimia", jotka yleensä eivät ole niin järeitä kuin useimmat jälkiasennuskaiuttimet. Usein on eduksi rakentaa jonkinlainen kiinnityslevy tai vastaava tällaisiin paikkoihin. Näin vältetään helposti myös turhia resonointeja. Kiinnitysruuvit valitaan kiinnitysreikiin sopiviksi, huomioitavaa on myös ruuvien pituus jotteivät ne ota kiinni esimerkiksi ikkunarakenteisiin.

Koska midbassot sijaitsevat ovissa, on syytä tehdä johdoille kunnolliset läpiviennit oviin ja suojata johdot hyvin. Tämä tapahtuu ensisijaisesti käyttämällä auton omia oviläpivientejä jos sellaisia sattuu olemaan, tai tekemällä ne itse. Aina on tarkistettava, että johdot eivät pääse vahingoittumaan missään vaiheessa oviin mentäessä. Myös kaiuttimien liitokset on syytä tehdä kunnolla, muuten ne voivat irrota tai kontakti voi heikentyä. Samalla nämä on syytä suojata esimerkiksi kutistesukalla oikosulkujen välttämiseksi. Ovessa on usein peltiä niin lähellä kaiutinta, että tämä vaara on olemassa. Samoin on hyvä käyttää tiivistettä kaiuttimen ja kiinnityspinnan välillä.

Keskiäänet asennetaan suunnilleen samalla tavalla kuin midbassot, mutta ne ovat usein köykäisemmät, joten kiinnityksen järeydestä voidaan vähän tinkiä.

Diskanttien asennus on sitten seuraavana. Diskantin kiinnityksen ei tarvitse olla yhtä järeä kuin muiden kaiuttimien. Tervettä järkeä käyttäen tiedämme kyllä, että puolen kilon midbasso täytyy kiinnittää paremmin kuin viidenkymmenen gramman diskantti. Mutta kaikkien kaiuttimien suojat (ritilät) on syytä saada kiinni kunnolla, muuten ne voivat irtoilla ajossa tai kun ovea pistetään kiinni. Myös huonosti kiinnitetyt johdot saattavat irrota, varsinkin jos joku ronskimpi kaveri (ei autohifisti) paiskaa oven kiinni.

Vaimennusta on hyvä käyttää ovissa ja ehkäpä myös keskiäänten takana. Tavallinen bitumimatto on ihan hyvä vaihtoehto, jollei halua kokeilla kalliimpia vaimennusaineita joita on saatavissa autohifituotteiden jälleenmyyjiltä. Keskiäänten takana on hyvä bitumin lisäksi käyttää jotain pehmeää materiaalia kuten esimerkiksi vanua, jotta soundi ei kärsi. Tämä riippuu asennuspaikasta ja kaiuttimesta.

Seuraavaksi on sitten edessä subwooferin kiinnittäminen. Kun olemme valinneet minkälaisen kotelon valmistamme, onkin kiinnityksen suunnittelu vuorossa. Nyt täytyy muistaa, että subwooferkaiutin koteloineen on yleensä paljon painavampi kuin muut kaiuttimet, joten kiinnitys on tehtävä sen mukaan. Suositeltavaa on, että käytetään järeitä ruuveja / pultteja eikä kajota mihinkään auton turvallisuuteen liittyviin seikkoihin. Eli ei käytetä takapenkin kiinnityksiä tai vielä pahempana vaihtoehtona, turvavöiden kiinnityspultteja. Auton valmistaja on mitoittanut nämä niin että ne kestävät onnettomuuksissa, mutta jos pistämme pultin alle viiden millimetrin lattaraudan niin pultin kestävyys ei ole enää sama. Paikkoja joita voidaan hyödyntää on esimerkiksi varapyörän kiinnityspaikka, sivuseinät ( pelti, ei pelkästään verhoilu ), erilaiset lattiassa olevat palkit ym. Elementin kiinnitys koteloon tehdään huolella ja tarpeeksi järeästi. Koko ajan on syytä asennuksien aikana ottaa kuvia, joita voidaan liittää dokumentaatioon.

Nämä asennukset tehtiin vakiopaikoille. Jos niitä ei ole, on pakko valmistaa asennuspaikkoja itse. Ovissa voidaan tottakai miettiä koko ovipahvin uudelleenrakentamista tai sitten vain oven alaosaa. Tai osaa esim. säilytyskotelosta. Rakennusmateriaalina voidaan käyttää ihan tavallista puulevyä kuten vaneri tai MDF-levyä. Liimaamalla yhteen eri kokoiset palat, voidaan rakentaa monimutkaisiakin ”pahkoja”. Tämä on melko työlästä ja vaatii hyvät hermot, mutta lopputulos on yleensä kompakti ja hyvä. Reunoja joudutaan hiomaan aika paljon, varsinkin jos ”pahka” päällystetään vinyylillä tai jos se maalataan. Jos päällystysmateriaali on paksumpi kangas tai huopa, pohjavirheet eivät näy yhtä helposti, mutta yleensä pakkelia kyllä tarvitaan aika paljon.

Mikäli on kiinnostusta rakentaa ovet lasikuidusta, aloitetaan työ tekemällä muotti jostain materiaalista. Muotti voidaan tehdä esimerkiksi kankaasta joka on pingoitettu rungon ympärille. Hartsia ja lasikuitumattoa päälle kerroksittain ja näin syntyy myös samanlainen ”pahka” kun puumenetelmällä. Lopputulos on kevyempi ja kolhuja kestävämpi kuin puurakennelma. Samalla tekniikalla voidaan valmistaa myös keskiäänille paikkoja tai modifioida diskantin paikkoja. Mutta siihen riittänee usein myös pelkkä lasikuitutäyte ja kitti. Pinnan voimme sitten päällystää tai maalata. Jos halutaan maalattua pintaa on muistettava, että paljon aikaa on uhrattava hiomiselle. Ja aina välillä voi vaikka maalata hiottavan osan mustalla maalilla, joka helpottaa paljastamaan pinnan epätasaisuudet ja huokoset näkyvät paremmin. Toinen vaihtoehto on löytää jotain sopivaa ”röpelömaalia” jolla saadaan aikaiseksi tasaisen epätasainen pinta.

Takaisin ylös | Takaisin opetusohjelmaan