Laitteiston eri osien vaikutus lopulliseen äänenlaatuun

Laitteiston eri osat vaikuttavat eri lailla lopputulokseen. Esimerkiksi kaiutin- ja DSP-valinnoilla voidaan suurestikin vaikuttaa muun muussa laitteiston erottelukykyyn, stereokuvan muodostamiseen, dynamiikkaan ja niin eteenpäin. Tietysti suuri osa esimerkiksi stereokuvan muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä tulee myös asennuksista ja itse asennusalustana olevasta autosta, mutta laitteistovalinnoilla luodaan kuitenkin pohja toimivalle järjestelmälle ja painottamalla vääriä asioita tai tekemällä "virheellisiä" laitteistovalintoja voidaan "pilata" hyväkin asennus. Asennuksista ja niiden vaikutuksista kerrotaan myöhemmin lisää, joten keskitymme nyt pelkästään järjestelmän eri osiin ja niiden eroihin.

Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että laitteisto koostuu neljästä eri osa-alueesta:

• etukaiuttimet
• ohjelmalähde ja DSP
• vahvistimet
• subwooferi

Näitä neljää eri osa-aluetta muuttamalla saadaan rakennetuksi kaksi erityyppistä järjestelmää: täysin aktiivinen, jossa elementtien väliset jaot on toteutettu aktiivijakosuotimilla (katso autohifi sanakirja: aktiivijärjestelmä) ja niin sanottu "puoliaktiivinen järjestelmä", jossa etukaiuttimien väliset jaot on toteutettu passiivisuotimilla ja etukaiuttimien sekä subbarin välinen jako aktiivisuotimella. Näiden kahden tyypin lisäksi voidaan rakentaa myös täysin passiivinen systeemi, jossa kaikkien elementtien väliset jaot tehdään passiivisuotimilla. Tällaista passiivijärjestelmää on kuitenkin erittäin vaikeaa saada toimimaan edes tyydyttävällä tavalla, joten sen rakentamista ei voi suositella aloittelevalle harrastajalle. Keskitymme siis selvittelemään aktiivisen ja puoliaktiivisen järjestelmän eroja, niiden rakentamiseen tarvittavia osia ja niiden vaikutusta saatavaan lopputulokseen. Äänenlaadun kannalta tärkeimmät osat ovat tärkeysjärjestyksessä:

• etukaiutinelementit
• ohjelmälähde ja signaaliprosessorit
• vahvistimet
• subwooferi

Niiden vaikutuksesta ja painoarvoista lisää alempana.

Aktiivi vastaan passiivi

Aktiivinen järjestelmä tarkoittaa laitteistoa, jossa jokaiselle kaiutinelementille on oma vahvistinkanavansa. Tämä tarkoittaa sitä, että jokaista elementtiä / elementtiparia voidaan säätää toisistaan riippumatta ja mikäli laitteiston muut osat sen mahdollistavat, saadaan myös jokaiselle elementille oma aikaviivekorjaus jne. (vertaa esimerkiksi Pioneer ODR) Tällainen "täysi" säädettävyys takaa myös oikein tehtynä ehdottomasti parhaan lopputuloksen. Pitää kuitenkin muistaa, että aktiivijärjestelmä vaatii huomattavasti enemmän vahvistimia (kaapelia, ynnä muuta oheistavaraa), josta seuraa luonnollisesti laitteiston hinnan nousu ja ennen kaikkea säätämisen huomattava vaikeutuminen. Mikäli olet rakentamassa ensimmäistä tai toista järjestelmääsi, on suositeltavaa ettet edes ajattele aktiivista järjestelmää, vaan pyrit mahdollisimman yksinkertaiseen laitteistoon.

Puoliaktiivinen järjestelmä on laitteistotyypeistä varmasti yleisin. Sen asentaminen on helpompi toteuttaa, se vaatii vähemmän laitteita, ei tarjoa yhtä hyvää kontrollia eri elementtien välillä, mutta on aktiiviseen verrattuna paljon helpompi saada soimaan tyydyttävästi. Puoliaktiivinen järjestelmä on monesti toteutettu yhdellä 4-kanavaisella vahvistimella, jossa kaksi kanavaa on sillattu subbarille ja kaksi kanavaa ohjaa etukaiuttimia stereona. Tällainen järjestelmä mahdollistaa etukaiuttimista riippumattoman subbarin säätämisen, jolloin esimerkiksi kisoihin on helpompi säätää luonnollinen toisto ja illalla ”kartsalle” lähdettäessä voidaan tarvittaessa vääntää hiukan lisää "katu-uskottavuutta".

2-tie vastaan 3-tie

Normaalisti autossa on siis etukaiuttimet ja subbari. Subbari sijaitsee yleisimmin kontissa, koska elementit ovat isoja ja niiden sijoittaminen etäälle muista kaiuttimista ei merkittävästi heikennä toiston laatua. Etukaiuttimia on kahdenlaisia: erillissarjoja ja niin sanottuja koaksiaalikaiuttimia eli tutummin koksuja. Erillissarjat jaetaan lisäksi elementtien lukumäärän mukaan 2-tie ja 3-tie sarjoiksi.

Erillissarjoilla on helpompi toteuttaa niin sanottu optimaalinen asennus, joten käsittelemme jatkossa vain erillissarjoja ja jätämme koksut myöhempään ajankohtaan.

Tarjolla on siis 2- ja 3-tie sarjat. Kumman valitsisin?? Tässä vaiheessa astuu asennuskohteena oleva auto ensimmäisen kerran kuvaan mukaan. Koska luonnollinen stereokuva sijoittuu suoraan kuuntelijan eteen ja noin silmän korkeudelle, on myös stereokuvaan eniten vaikuttavat kaiuttimet saatava ylös. Diskantti + keskiääninen (yli 200 hertsin taajuudet) määräävät stereokuvan muodostumisen niin leveys- kuin korkeussuunnassakin, joten ne olisi saatava joko kojetaulun päälle tai esim. A-pilareihin. Isoja elementtejä on luonnollisesti tuskaista änkeä kojelaudan ja tuulilasin väliin, joten keskiääninen on yleisesti joko 4” tai sitä pienempi. Käytettäessä pientä keskiäänistä törmätään kuitenkin seuraavaan ongelmaan: johtuen pienestä kartiopinta-alasta ja rajallisesta x-max arvosta, on kyseisestä elementeistä saatava midbassotoisto sangen vaatimaton. Tämä aiheuttaa subbarin paikantumisen taakse, joten jotain täytyy keksiä. Joissain tapauksissa on mahdollista asentaa kojelautaan jopa 5.25" elementti, mutta kyseisen kokoluokan perusongelma on jonkun vitsiksikin luulema tosiasia: ne tarvitsevat toimiakseen erillisen midbasson ja keskiäänisen. Eli 90% 5.25" elementeistä ei koteloimattomana ole sen paremmin keskiäänisiä kuin midbassojakaan, joten niiden käyttäminen vaatii osaamista ja hyvän taajuuskorjaimen. Ongelma ei ratkennut siis vieläkään.

Helpoin tapa ratkaista korkealle sijoittuvan stereokuvan ja eteen paikantuvan bassotoiston vaikea yhtälö on käyttää 3-tie erillissarjaa. Tässä tilanteessa pieni keskiääninen asennetaan kojelaudan päälle ja isompi midbasso (yleensä 6.5-8") esimerkiksi free-airina oveen tai koteloituna penkin eteen. Tällä asennustyylillä saadaan stereokuvaan vaikuttavat taajuudet toistettua ylhäältä ja myös tarpeeksi midbassotoistoa, jolloin vältetään subbarin paikantuminen auton takaosaan. Suosittelemme siis 3-tie erillissarjan käyttämistä niin kilpailujärjestelmissä kuin myös omaksi iloksi rakennetuissa seteissä.

Toinen, viime aikoina huomattavan paljon yleistynyt, tapa ratkaista esitettyä ongelmaa, on sijoittaa subwooferkin auton etuosaan. Yleisimmin subbarikotelot on tehty joko matkustajan puolen jalkatilaan tai hansikaslokeron paikalle. Toimivimmaksi järjestelmäksi on havaittu 2-tie erillissarja ja subbari.

Takaisin ylös | Takaisin opetusohjelmaan